torstai 11. joulukuuta 2014

Suomi-ruotsi-suomi sanakirjaa tarvitaan(ko)




Tuntuu hullunkuriselta palata ajassa taaksepäin puoli vuotta, mutta haluan vielä itselleni muistoksi kirjoituksen viimeisen kuukauden tapahtumista vaihdossa. Kerron millaista oli palata kesäkuussa takaisin Suomeen ja miten nopeasti viimeinen kuukausi Ruotsissa kului. Valmistumisen lähestyessä Ruotsin muistot ovat vielä vahvemmin mielessä kuin aikaisemmin.


Viimeisen viikot Ruotsissa menivät mahdottoman nopeasti. Muihin vaihto-opiskelijoihin verrattuna toukokuu oli minulle erittäinen kiireinen kurssin takia, jonka opiskelin ruotsiksi. Kurssissa oli haastetta, jota kaipasin ja niin paljon enemmän, mitä en edes osannut odottaa. Kuten aikaisemmin jo kerroinkin, kurssi oli hyvin kattava ja työläs. Itseäni pelotti eniten ruotsiksi tehtävä koe sekä ryhmätyöhön liittyvä esitys. Kokeen koittaessa olin helpottunut sillä olin saanut opettajalta luvan käyttää suomi-ruotsi sanakirjaa kokeessa. Ruotsalaiset ystäväni olivat myös auttaneet minua kokeeseen lukemisessa. Pidimme kyselytuokion yhdessä, jossa pohdimme yhdessä käsitteitä ja mitä ne tarkoittavat. Kokeeseen mennessä olin todella hermostunut, mutta olin varma, että olin tehnyt kaiken mahdollisen mitä voin. Koepäivänä matkaan tuli kuitenkin mutkia, sillä kokeen vahdeille ei ollut ilmoitettu, että saan ottaa sanakirjan mukaan kokeeseen. Vahdit naureskelivat minulle ja luulivat, että vitsailen tarvitsevani sanakirjaa, sillä he luulivat minua ruotsalaiseksi! Yleensä olin otettu jos joku kehui hyvää ruotsinkielentaitoani, mutta sillä hetkellä yritin hädissäni selittää, että tarvitsen todella sanakirjan. Kestävä kehitys kokeen aiheena ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Lopulta sain sanakirjan mukaani ja suoriuduin kokeesta kunnialla läpi. Jännittävän kokeen lisäksi minulla oli vielä meneillään kaksi ryhmätyötä, joista toinen oli ruotsisksi. Koko kurssin ajan ystäväni olivat todella auttavaisia ja minusta oli ihanaa nähdä miten tiimihenki pelasi ryhmässämme todella tehokkaasti. Esitelmä oli toinen jännityksen aihe. Olin kurssilla aikana ainoa vaihto-opiskelija ja minun oli tarkoitus mennä esittelemään ryhmätyömme muun ryhmän kanssa 80 ruotsalaisen eteen. Kyseinen tilanne oli ainoa, jolloin todella toivoin, etten olisi opiskellut koko kurssia, sillä jännitys oli niin suuri. Esitys meni kuitenkin erittäin hyvin ja sain kiitosta tunnin jälkeen siitä miten hyvin osaan jo ruotsia. Myös ystäväni päivittelivät kahvipöydässä, miten nopeasti olin päässyt ruotsinkieleen kiinni ja pystyin jo sujuvasti fikailemaan ruotsiksi ystävien kanssa.

Kaiken kiireen keskellä onneksi ehdin nähdä vaihto-ystäviänikin ja vietimme aurinkoisia päiviä Kypegårdenin rannalla ja nautimme alkukesän lämmöstä. Osallistuimme myös tekstiilikoulun avajaisiin ja söimme jäätelöä Viskanin portailla. Kiireen jälkeen oli myös ihana reissatta läheisimpien ystävieni kanssa Norjaan, Suomeen ja Viroon. Reissu oli ihana palkinto kaiken kiireen jälkeen.


Erittäin sosiaalisen elämän jälkeen paluu Suomeen tuntui hieman shokeeraavalta ja olin onnellinen ajatuksesta, että harjoittelu alkaisi pian. Vaihto-aika oli elämäni parhaimpia kokemuksia, jollaista ei voi rahalla saada. Vielä puolen vuoden jälkeenkin kaikki tuntuu kuin eiliseltä. On ollut myös ilo huomata kuinka paljon uusia ystäviä matkalta tarttui mukaan. Itävalta on jo kouluttu erittäin perusteellisesti läpi ja seuraavana vuorossa on Saksa tai Englanti. Kaiken kokemani jälkeen en malta odottaa uusia seikkailuja. <3    





Tallinna

Helsinki


Oslo

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Punchen kommer!!



Tässä sitä nyt ollaan. Kesäkuun ensimmäinen päivä, ja vaihtoa jäljellä enää viikko. VIIKKO! Mihin aika on oikein hävinnyt? Viiden kuukauden aikana olen saanut kokea uskomattomia hetkiä ja tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin. Samalla olen saanut kokea miltä tuntuu asua ulkomailla ja aivan yksin. Sen verran kokemusta olen kerryttänyt, etten vain pysty sanomaan olevani ulkomailla kun olen Ruotsissa. Ruotsi on nyt toinen kotini ja oikeastaan minusta tuntuu kuin olisin asunut koko ajan Suomessa, mutta vain vähän kauempana perheestäni. Kokemus on ollut sanoinkuvaamattoman opettavainen. Tunteet alkavat olla pinnassa, kun ensimmäiset hyvästit on täytynyt jo jättää ja omakin kotiinlähtö häämöttää nurkan takana. Nyt kuitenkin hieman muistelua mitä toukokuun aikana ehti tapahtua.

Koin ensimmäisen ruotsinkielisen puhelinkeskusteluni vappuaattona, tai siis Valborgsmässoaftonina. Ruotsalaiset eivät juhlia vappua vaan kevään saapumista. Ruotsalainen ystäväni soitti ja kutsuin minut grillaamaan hänen ystäviensä kanssa. Tilaisuus oli minulle ainutlaatuinen ja olin enemmän kuin onnellinen, että sain jakaa kokemuksen kahden vaihtari ystäväni kanssa. Kävimme Annelundsparkenilla katsomassa kokkoa ja kuuntelimme perinteisen kevätpuheen. Iltaa jatkoimme uuden ruotsalaisen ystävämme luona ja tutustuimme juomalaulujen salaisuuksiin. ”Punchen kommer” ja helan går olivat omat lempparini ja etenkin helan går yllätti, sillä laulamme samaa laulua rapujuhlien aikana Suomessa. Hauskaa oli ja oli mukava huomata miten omistautuneita ruotsalaisetkin ovat kahvin juonnissa. Viimeiset kahvikupit juotiin klo 22.




Opiskelua on riittänyt toukokuun aikanakin ja välillä on vain tuntunut, etteivät ajatukset pysy kasassa. Varsinkin ruotsin kielen kanssa olen kohdannut monenlaisia mäkiä ja esteitä. Jonain päivinä on tuntunut, etten ole ymmärtänyt ruotsia ollenkaan ja seuraavana päivänä olen tavannut ihmisiä, jotka ovat luulleet minun olevan ruotsista, koska puhun ruotsia niin hyvin. Verrattuna englannin kieleen ruotsin osaamiseni ei ole vielä täydellistä, mutta minusta tuntuu että olen saavuttanut oman tavoitteeni jonka itselleni lupasin tänne tullessa. Ruotsin kieli ei ole minulle enää ongelma.

Onneksi opiskelujen oheen olen ehtinyt nähdä ystäviä ja nauttia ihanista kesäpäivistä, joita meillä on ollut koko kuukauden ajan.  Perheenikin ehti käydä täällä kuun alussa ja oli aivan mahtavaa näyttää Boråsia heille ja kertoa mitä olen täällä kokenut. Jatkakaamme kirjoittelua toukokuun tapahtumista vielä joku toinen päivä. 





perjantai 23. toukokuuta 2014

Malmö ja Lund

Uusi jakso ja uudet kujeet! Tuntui niin uskomattomalta, miten ensimmäinen jakso voi olla jo ohi ja seuraavaksi alkaisi viimeinen jakso, jonka jälkeen olisi jo kotiinlähdön aika. Ensimmäinen jakso oli mukava ja minusta tuntui että olin saanut rentoutua, vaikka haasteitakin oli ollut mukavasti. Silti minulla on hieman hullun luonne ja haluan koittaa missä rajani menevät. Kuinka paljon pystyn oppimaan ja milloin se jaksamisen raja tulee oikein vastaan? Tälläkin kertaa tunsin, ettei haasteita vain ole tarpeeksi ja elämä tuntuu liian helpolta, joten halusin koittaa jotain uutta. Olin jutellut ruotsalaisen ystäväni kanssa, että voisin mahdollisesti ottaa ruotsinkielisen kurssin viimeiselle jaksolle, mutta aluksi pidin sitä pelkkänä ajatuksena. Huhtikuun ensimmäisellä viikolla istuin kuitenkin ensimmäisellä ruotsinkielisellä luennollani ainoana vaihto-oppilaana. Aiheena oli hållbar affärs- och produktutveckling. Silloin jos koskaan tunsin olevani hullu! Päivääkään en ole katunut kurssille menoa, mutta työläs se on ollut. Kurssiin kuuluu ryhmätyö, itsenäinen koe ja kirjallisuusseminaari. Nyt jos koskaan olen päässyt näkemään, mitä ruotsalainen kurssi oikeasti sisältää ja kuinka työläitä ne ovat. Vaihtareiden kurssit ovat tuntuneet lasten leikiltä tähän kurssiin verrattuna. Kurssi on ollut minulle mahtava kokemus oppia ruotsia ja soluttautua ruotsalaiseen kulttuuriin. Uusia ystäviä olen saanut rutkasti ja minusta tuntui kuin olisin aloittanut vaihtojakson uudestaan täällä Ruotsissa.

Huhtikuu meni niin nopeasti, ettei minulla ole siitä edes sen kummemmin kerrottavaa. Kävin kavereiden kanssa Malmössa ja Lundissa ja koin ensimmäisen motellikokemukseni. Aika pitkään sitäkin sai odottaa, mutta vasta nyt ensimmäistä kertaa nukuin motellissa.  En ole koskaan kokenut yhtä tehokasta reissua kuin mitä meillä oli nyt lauantain ja sunnuntain välisenä aikana. Näimme kaksi kaupunkia alle kahdessa vuorokaudessa. Ilman mahtavaa opastamme Katharinaa koko reissu olisi jäänyt kokematta. Reissua varatessa minun tuli käytettyä ensimmäistä kertaa luottokorttiakin. Jo oli aikakin! Eikä loppua meinaa näkyä nyt, kun käyttö on aloitettu!

Ruotsin ja Tanskan yhdistävä silta

Kirsikkapuut kukki jokapuolella

Bimbo Bingo :D




Muuten huhtikuu kului samalla tavalla kuin kaikki muutkin kuukaudet, juhlia kahvittelua ja opiskelua. Tässä kuussa vain hieman enemmän opiskelua, mutta se on ollut sen arvoista. <3

lauantai 10. toukokuuta 2014

Suomi-synttärit + herkuttelua + tenttiviikko + Sea battle/ Riika = Maaliskuu




Taas aikaa on kulunut enemmän kuin tarpeeksi ja vaihtoa on jäljellä enää neljä viikkoa, neljä viikkoa!! En tajua mihin aika on hävinnyt, mutta ainakin sen verran on ollut tekemistä, että blogin kirjoittaminen on unohtunut kokonaan. Jatketaan siis siitä mihin viimeksi jäätiin, maaliskuun pieneen koti-ikävään ja uusiin jännittäviin seikkailuihin mitä tuleman piti.

Ystävät, he ovat ne jotka tekevät tästä vaihtoajasta aivan erityisen ja ilman heitä koti-ikäväkin olisi jäänyt kummittelemaan kauaksi aikaa. Onneksi meillä oli heti suunnitteilla hienot juhlat joiden aikana minun ja suomiystävieni oli mahdollista yhdistää ystävät täällä ja suomalaisten tapojen mukaisesti. Päätimme järjestää suomi-synttärit! Minun syntymäpäivääni oli vielä kauan aikaa, mutta en olisi koskaan saanut järjestettyä yhtä ihania juhlia yksin! Pakko sanoa, että kyseiset juhlat olivat yhdet parhaimmista ja saimme aikaan oikean suomalaisen juhlatunnelman. Kukaan ei halunnut lähteä baariin, koska juhlissa oli niin mukavaa, juomat ja ruoka loppuivat kesken ja kukaan ei olisi halunnut lopettaa juhlia ja lähteä kotiin. Mitä muuta juhlilta voit odottaa tai toivoa? Tarjosimme suomalaisia herkkuja, mokkapaloja, suomalaisia karkkeja, salmiakkia, coctail-tikku naposteltavia ja tietenkin salmiakkivodkaa! Juhlat olivat menestys ja oli ihana jatkaa oleskelua täällä Boråsissa juhlien jälkeen.



Viikonloppuun mahtui jälleen romanialainen tyttöjen ilta, jossa pääosassa olivat ihanat leivonnaiset ja muut sokeriherkut. Kirjaimellisesti söimme sokerisia ruokia kahdeksan tuntia putkeen ja sen jälkeen oli aivan ihanaa kikattella ja ihmetellä kuka ruuat oikein söi. Tyttöjen illat ovat ihania <3. Sunnuntaina meillä oli vielä brasilialainen iltapäivä, jolloin saimme maistella suurella porukalla brasilialaisia herkkuja ja kuunnella brasilialaista musiikkia. Sunnuntaina ilmakin suosi meitä ja saimme nauttia ensimmäisestä todella lämpimästä päivästä. Aivan kuin brasilialaiset olisivat tilanneet auringon ja lämmön meille omasta kotimaastaan. Mitä muuta oikeastaan voi sanoa kuin viikonloppu oli jälleen omistettu ruualle. Viikonlopun aikana sain todella tutustua eri kulttuurien tapoihin ja juuri se on parasta koko vaihdossa, oppia huomaamaan millaisia eroja meillä on keskenään, vaikka olemmekin niin samanlaisia. On niin suuri rikkaus tuntea ihmisiä eri maista.





Loppu kuukausi meni oikeastaan kokeisiin lukiessa ja ensimmäisen ruotsalaisen tentin tekemiseen. Ruotsalaiset ovat ylittäneet virallisuudet koetilanteissa. Pakko sanoa, että koetilanne jännitti jopa enemmän kuin itse koe. Koesali johon täytyi tulla paikalle VÄHINTÄÄN puoli tuntia ennen kokeen alkua oli hyvin virallinen ja ihmetystä herätti myös fakta, että koululla on tosiaan sali, joka on omistettu pelkästään kokeiden tekemiselle. Ilmoittautumisen jälkeen koehuoneesta ei saanut poistua muulloin kuin kokeen jälkeen. Kokeeseen oli täytynyt ilmoittautua vähintään viikkoa aikaisemmin. Henkilökortin tietoja vastaan saimme viivakoodin ja värillisen pahvikortin joka kertoi minne luokassa sai istua. Viivakoodin perusteella opettaja tarkistaisi kokeen eikä tulisi näkemään kuka kokeen on oikeastaan tehnyt. Koepaperiin oli kiellettyä kirjoittaa nimeään, sillä opettaja ei todellakaan saanut olla tietoinen kenen koetta hän korjaa. Kun kokeen oli tehnyt, koe täytyi palauttaa viivakoodin kanssa ja kokeeseen kirjattiin allekirjoituksen kera milloin koe oli palautettu. Tuntui kuin olisin ollut ylioppilaskirjoituksissa jälleen!  Myös vessassa käynti oli ratkaistu mielenkiintoisesti. Tenttiluokassa oli omat vessat, joissa oli ajateltu kokeentekijöitä huolella. Vessassa ei ollut kunnollista valaistusta, tai oikeastaan. vessassa ollut valaistusta ollenkaan. Valaistuksessa oli ajateltu, että lunttaamisen tulisi olla mahdotonta vessakäynnin aikana. Sen verran pimeää vessassa oli, etten itse meinannut uskaltaa lukita ovea pelätessäni, että lukitsen itseni vessaan enkä löydä enää lukkoa. Pakko sanoa että tenttikokemus oli hupaisa!

Jakson päättyessä jokainen oli todella väsynyt ja odotimme innolla risteilymatkaa Riikaan jossa voisimme rentoutua ja nauttia vapaa-ajasta. Sen kyllä teimme! Riika oli ihana, varsinkin kun paikallinen oli johdattamassa meitä parhaille ruokapaikoille ja vanhaan kaupunkiin näkemään kaikki parhaat nähtävyydet. Mitä muuta kaupunkipäivältä voisikaan toivoa? Ilma oli loistava ja seura täydellistä. Kuvat kertovat jälleen enemmän kuin tuhat sanaa. 








maanantai 7. huhtikuuta 2014

Göteborg-Borås


Ja vielä palatakseni helmikuun ihmeelliseen maailmaan, täytyy minun vielä kertoa unkarilaisista syntymäpäivista, Göteborgin reissusta sekä työhaastattelusta.
Olin tosiaan helmikuun lopulla työhaastattelussa, joka pidettiin puoliksi ruotsiksi ja puoliksi englanniksi. Haastattelu koski asiakaspalvelijan virkaa ja työ olisi ollut suurimmaksi osin suomeksi. Työn oli tarkoitus alkaa heti sisältäen kahden viikon koulutuksen ja töitä olisi ollut tarkoitus jatkaa heinäkuun loppuun. Haastattelu meni todella hyvin ja sain sielläkin kehuja ruotsin kielen taidoistani. Haastattelija lupasi soittaa uudestaan ja kutsua minut sekä ystäväni seuraavaan vaiheen haastatteluun. Kerrottakoon kuitenkin jo nyt etten saanut työpaikkaa sillä työntekijän olisi täytynyt jäädä Ruotsiin hieman pidemmäksi aikaa kuin vain heinäkuun loppuun. Silti kokemus oli mahtava ja taas sellainen johon en olisi koskaan uskonut joutuvani. Jälleen kokemusta rikkaampana eteenpäin.
Helmikuun lopulla sain ensimmäisen vieraani Boråsiin. Poikaystäväni tuli käymään hiihtolomallaan täällä ja meillä oli aivan mahtava yhteinen viikko. Kävimme Göteborgissa ja ihastelimme pientä Boråsin kaupunkia. Tuntui ihmeelliseltä miten nopeasti aika olikaan mennyt ja miten yhtäkkiä toinen olikin taas vierellä. Viikko ei kuitenkaan kestänyt ikuisesti, vaan kotiinlähdön aika koitti vähän liiankin pian. 
Olin erittäin kiitollinen ensimmäisestä vieraastani, sillä samalla sain asuntoni yleisilmettä hieman kuntoon. Kaikki asiat mitkä oli ollut vähänkin rempallaan oli hetkessä korjattu. Lämpömittari roikkuu nyt seinällä, eikä siihen tarvittu edes vasaraa, lamput on vaihdettu ja uudet ostettu ja ovien saranat kiristetty. Voi miten sitä arvostaakaan taas aikaa, kun pääsee kotiin eikä itse tarvitse pähkäillä miten tavaroita korjataan. Todella yritin minäkin, mutta hetken pähkäiltyäni päätin, että lämpömittari voi olla pöydälläkin, kun en keksinyt miten sen ripustaa seinälle ilman vasaraa..


Göteborg  






Kevättä ilmassa




Ja kahville oli tietenkin päästävä <3



Borås






Hyvän ystäväni poikakaveri oli samaan aikaan käymässä ja tuntui mukavalta, että oli joku jonka kanssa pystyi jakamaan ikävän olon. Sopivasti sunnuntaille sattui kaverini synttärijuhlat unkarilaiseen tyyliin ja vähintään silloin taas muisti miksi olenkaan täällä. Tarjolla oli monenlaista unkarilaista perinneruokaa ja pakko sanoa, että tuli syötyä enemmän kuin tarpeeksi! Seuraavalle viikolle oli myös luvassa monenlaista menoa, joten suru ei pysynyt puserossa kauaa.

Koko porukka kassassa!

Synttärisankari Panka opetti tekememään origameja!

Hieman uuden ruuan ihmettelyä ennen maistamista. Aina ennen ruokailua täytyy antaa ohjeet, miten ruokaa tulee syödä. Olennainen osa ruokailua täällä, koska jokaisella on aivan omat perinneruokansa :) Kyseinen keitto tuli syödä Crème Fraichen ja kutonkien kanssa. Hyvää oli!


Fika, fika!



Nyt on pakko todeta, ettei tästä kirjoittamisesta tule yhtään mitään. En ole oikeastaan koskaan pitänyt kirjoittamisesta ja pakko sanoa ettei tämä ole poikkeus. Joten pikakelauksella eteenpäin!

Kerron tässä kirjoituksessa hieman fiiliksiä helmikuulta. Nyt alkaa jo unohtumaan mitä silloin on edes tapahtunut.. ei ihme, kun eletään jo huhtikuuta! No ainakin silloin oli fikailuja, paljon fikailuja ja dinnereitä! Köpiksen reissun jälkeen piti hengähtää hetki. Ei vain jaksanut tehdä mitään pariin päivään. Mutta heti kun energia palasi takaisin kroppaan vietinkin ensimmäisen oikean ruotsipäiväni. Siis päivän milloin oikeasti puhuin ruotsia. Keskiviikoksi minulla oli kunnia mennä ruotsin kielen kokeeseen. Olin kiinnostunut ottamaan seuraavaan jaksoon ruotsin kielen jatkokurssin, jonka vuoksi minun kielitaitoni joutui testiin. Opettaja piti minulle haastattelun ruotsiksi, jossa minun täytyi kertoa hieman itsestäni ja kertoa miksi olen Ruotsissa. Koe meni todella hyvin, vähän liiankin hyvin, sillä opettajan mielestä tuleva kurssi tulisi olemaan minulle liian yksinkertainen. Kuulemma osaan puhua niin hyvin ruotsia ettei jatkokurssista ole minulle mitään hyötyä, tulisin vain pitkästymään siellä. Huh! En olisi koskaan uskonut kuulevani tuollaista kommenttia, sillä viimeisimmät muistot ruotsin kielen osaamisestani ovat opettajien rustailemat punaiset tekstit kirjoittamiini teksteihin ja maininnat siitä, ettei puheeni noudata minkäänlaista kielioppia ja sitä on erittäin vaikea ymmärtää. Meinasin pirauttaa itkut kun ensimmäistä kertaa elämässäni joku kehui ruotsin kielen taitoani. Eikä kerta ole jäänyt viimeiseksi.

Ennen koetta soitin puhelun työhaastattelusta. Kuulin tuttavaltani, että eräs vaatetusalan yritys etsii suomenkielen osaajia asiakaspalveluun. Ruotsin kieli olisi osattava, mutta kaikki vakuuttelivat, että opin kielen todella nopeasti. Noh eihän siinä sitten muuta kuin haastattelupäivämäärä ylös ja äkkiä opettelemaan ruotsia!
Samaiselle illalle sattuikin sopivasti ensimmäinen Tandem kielikurssitapaaminen. Tapaamisten tarkoituksena on, että jokainen voi mennä paikan päälle opiskelemaan kieliä ja tutustua ihmisiin, jotka toivoisivat oppivan samaa kieltä. Minä menin paikan päälle tietenkin oppiakseni ruotsia. Olin illasta hyvin innoissani sillä tapasin siellä ihmisiä joiden kanssa oikeasti puhuin ruotsia! Ja kaikki heistä olivat henkilöitä, joita en ollut koskaan tavannut. Päänsärky oli illan jälkeen todella mojova, mutta en tiedä milloin viimeksi olen kokenut saman onnistujan fiiliksen kuin kyseisenä päivänä. Tuntui kuin olisin ylittänyt itseni ja rikkonut kaikki odotukset, joita minulla oli omasta osaamisestani.
Yhteen päivään sisältyi siis puhelu työhaastattelusta (englanniksi), koe ruotsiksi (jossa sain kuulla olevani liian taitava ruotsin kielen puhuja), ja ilta uusien ruotsalaisten ystävien kanssa käyttäen koko illan ruotsin kieltä. Välillä minusta tuntuu täällä kuin päivässä tapahtuisi enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja. Mutta pakko sanoa, että tuon illan jälkeen olin enemmän kuin väsynyt, mutta niin innoissani!!
Samaisella viikolla meillä oli ensimmäinen koti-illallinen, romanialaista perinneruokaa. Vaihtojakson parhaita puolia on tutustua uusiin kulttuureihin ja tietenkin uusiin ruokiin. En muista enää ruokien nimiä, mutta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kuukauteen mahtui myös ystävänpäivä fika itävaltalaisen ystäväni luona, sekä fikailua norjalaisten ystävieni luona. Ruoka ei maistu koskaan niin hyvältä kuin silloin kun sen saa jakaa rakkaiden ystävien kanssa <3
Mutta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

Romanialainen illallinen:

Alkupala

Pääruoka

Jälkiruoka

Ystävänpäivä fika <3
suklaista

Itävaltalaista



Hyvää seuraa <3


Nojalainen/ Turkkilainen fika










Suolaista










Makeaa









Kävimme myös unkarilaisen ystäväni kanssa Boråsin eläintarhassa. Ilma oli vielä hieman kylmä, mutta kierros oli todella jännittävä. Kummalista, etten ollut aikaisemin nähnyt kirahveja, norsuja, simpansseja tai orankeja, mutta ainoat muistoni eläintarhasta ovat Korkeasaaresta, joten ei ihme. Ostin kausikortin, joten voin vierailla eläintarhassa niin usein kuin haluan. Eli ei muuta kuin kesäkautta odottamaan!

Borås Zoo

Paikalla oli uusia tulokkaita, kirahvi- ja orankiperhe olivat saaneet uusia tulokkaita talven aikana. Norsuvauva olikin jo vanhempi tulokas ja innokas touhuamaan, emo sai pitää pikkuista visusti silmällä :)