Nyt on pakko todeta, ettei tästä kirjoittamisesta tule
yhtään mitään. En ole oikeastaan koskaan pitänyt kirjoittamisesta ja pakko
sanoa ettei tämä ole poikkeus. Joten pikakelauksella eteenpäin!
Kerron tässä kirjoituksessa hieman fiiliksiä helmikuulta.
Nyt alkaa jo unohtumaan mitä silloin on edes tapahtunut.. ei ihme, kun eletään
jo huhtikuuta! No ainakin silloin oli fikailuja, paljon fikailuja ja
dinnereitä! Köpiksen reissun jälkeen piti hengähtää hetki. Ei vain jaksanut
tehdä mitään pariin päivään. Mutta heti kun energia palasi takaisin kroppaan
vietinkin ensimmäisen oikean ruotsipäiväni. Siis päivän milloin oikeasti puhuin
ruotsia. Keskiviikoksi minulla oli kunnia mennä ruotsin kielen kokeeseen. Olin
kiinnostunut ottamaan seuraavaan jaksoon ruotsin kielen jatkokurssin, jonka
vuoksi minun kielitaitoni joutui testiin. Opettaja piti minulle haastattelun
ruotsiksi, jossa minun täytyi kertoa hieman itsestäni ja kertoa miksi olen Ruotsissa.
Koe meni todella hyvin, vähän liiankin hyvin, sillä opettajan mielestä tuleva
kurssi tulisi olemaan minulle liian yksinkertainen. Kuulemma osaan puhua niin
hyvin ruotsia ettei jatkokurssista ole minulle mitään hyötyä, tulisin vain
pitkästymään siellä. Huh! En olisi koskaan uskonut kuulevani tuollaista
kommenttia, sillä viimeisimmät muistot ruotsin kielen osaamisestani ovat
opettajien rustailemat punaiset tekstit kirjoittamiini teksteihin ja maininnat
siitä, ettei puheeni noudata minkäänlaista kielioppia ja sitä on erittäin
vaikea ymmärtää. Meinasin pirauttaa itkut kun ensimmäistä kertaa elämässäni
joku kehui ruotsin kielen taitoani. Eikä kerta ole jäänyt viimeiseksi.
Ennen koetta soitin puhelun työhaastattelusta. Kuulin
tuttavaltani, että eräs vaatetusalan yritys etsii suomenkielen osaajia asiakaspalveluun.
Ruotsin kieli olisi osattava, mutta kaikki vakuuttelivat, että opin kielen
todella nopeasti. Noh eihän siinä sitten muuta kuin haastattelupäivämäärä ylös
ja äkkiä opettelemaan ruotsia!
Samaiselle illalle sattuikin sopivasti ensimmäinen Tandem
kielikurssitapaaminen. Tapaamisten tarkoituksena on, että jokainen voi mennä
paikan päälle opiskelemaan kieliä ja tutustua ihmisiin, jotka toivoisivat
oppivan samaa kieltä. Minä menin paikan päälle tietenkin oppiakseni ruotsia.
Olin illasta hyvin innoissani sillä tapasin siellä ihmisiä joiden kanssa
oikeasti puhuin ruotsia! Ja kaikki heistä olivat henkilöitä, joita en ollut
koskaan tavannut. Päänsärky oli illan jälkeen todella mojova, mutta en tiedä
milloin viimeksi olen kokenut saman onnistujan fiiliksen kuin kyseisenä
päivänä. Tuntui kuin olisin ylittänyt itseni ja rikkonut kaikki odotukset,
joita minulla oli omasta osaamisestani.
Yhteen päivään sisältyi siis puhelu työhaastattelusta
(englanniksi), koe ruotsiksi (jossa sain kuulla olevani liian taitava ruotsin
kielen puhuja), ja ilta uusien ruotsalaisten ystävien kanssa käyttäen koko
illan ruotsin kieltä. Välillä minusta tuntuu täällä kuin päivässä tapahtuisi
enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja. Mutta pakko sanoa, että tuon illan
jälkeen olin enemmän kuin väsynyt, mutta niin innoissani!!
Samaisella viikolla meillä oli ensimmäinen koti-illallinen,
romanialaista perinneruokaa. Vaihtojakson parhaita puolia on tutustua uusiin
kulttuureihin ja tietenkin uusiin ruokiin. En muista enää ruokien nimiä, mutta
kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kuukauteen mahtui myös ystävänpäivä
fika itävaltalaisen ystäväni luona, sekä fikailua norjalaisten ystävieni luona.
Ruoka ei maistu koskaan niin hyvältä kuin silloin kun sen saa jakaa rakkaiden
ystävien kanssa <3
Mutta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:
Romanialainen illallinen:
Alkupala
Pääruoka
Jälkiruoka
Ystävänpäivä fika <3
suklaista
Itävaltalaista
Hyvää seuraa <3
Nojalainen/ Turkkilainen fika
Suolaista
Makeaa
Kävimme myös unkarilaisen ystäväni kanssa Boråsin
eläintarhassa. Ilma oli vielä hieman kylmä, mutta kierros oli todella
jännittävä. Kummalista, etten ollut aikaisemin nähnyt kirahveja, norsuja,
simpansseja tai orankeja, mutta ainoat muistoni eläintarhasta ovat
Korkeasaaresta, joten ei ihme. Ostin kausikortin, joten voin vierailla
eläintarhassa niin usein kuin haluan. Eli ei muuta kuin kesäkautta odottamaan!
Borås Zoo
Paikalla oli uusia tulokkaita, kirahvi- ja orankiperhe olivat saaneet uusia tulokkaita talven aikana. Norsuvauva olikin jo vanhempi tulokas ja innokas touhuamaan, emo sai pitää pikkuista visusti silmällä :)