Introduction Week

Meille oli järjestetty kahden ensimmäisen viikon ajaksi monenlaista ohjelmaa, jottei kenenkään tarvitsisi olla yksin. Kuten sanoin jo aikaisemmin, juhlia olisi varmasti riittänyt jokaiselle illalle, mutta itse en jaksanut osallistua ihan jokaisiin juhliin. Ensimmäisten viikkojen aikana ehdin vain käydä kääntymässä kotona, sillä aina oli jotakin ohjelmaa. Koulussa aikaa ei ole tarvinnut kuluttaa paljon, sillä koulua on vain muutamana päivänä viikossa. Suurin osa tehtävistä on tarkoitus tehdä kotona itsenäisesti ja ryhmätöitä on myös aika paljon.

Tutustuimme ensimmäisten viikkojen aikana esimerkiksi Firskis&Svettis nimiseen kuntosaliin johon itse ostinkin kortin puoleksi vuodeksi. Salikortti on ollutkin ainoa asia, joka on halvempi kuin Suomessa. Alan pikkuhiljaa päästä ruotsalaisuuden salojen äärelle, ruoka on kallista ja kuntoilu on halpaa. Totesimme brittiystäväni kanssa, että ehkä tässä on syy, miksi ruotsalaiset ovat niin kauniita ja laihoja. Heillä ei ole varaa ostaa ruokaa, mutta kuntoilu on sen verran halpaa, että siten on helppo kuluttaa aikaa. Päätimme kokeilla tätä teoriaa kevään aikana, oikeastaan ei ole muita vaihtoehtojakaan. Salikortti on ostettu, joten täytyy liikkua koko rahan edestä.

Ensimmäisten viikkojen aikana meillä oli Winter Barbecue – ilta jolloin lähdimme metsään grillailemaan eväitä. Pakkasta oli täällä vaatimattomat -5, mutta se tuntui aika kolealta, sillä harvoin sitä tulee värjöteltyä ulkona kahta tuntia nuotion ääressä, varsinkaan 20 ihmisen kanssa. Osa ihmisistä oli mm. Brasiliasta, he olivat ymmällään grillailemmeko pohjoisessa useinkin ruokaa ulkona talvisaikaan.. Oman mausteen grilli-iltaan antoi, kun eksyimme metsään etsiessämme grillauspaikkaa. Saimme siis mukavan kävelyretken kaupan päälle.

 Ystäviä Ruotsista, Brasiliasta, Virosta ja Itävallasta

Polka-karkkeja ja Ikeaa

Joudun edelleen kertomaan hieman jäljessä, mitä olen puuhaillut täällä Ruotsissa, sillä saavuin Ruotsiin 15. tammikuuta eli noin viisi viikkoa sitten. Ensimmäinen viikko oli täällä menoa ja meininkiä. Minulla alkoi jo 16. päivä tutustumispäivät koululla, eli en ollut jättänyt itselleni ollenkaan hengähdystaukoa matkustamisen ja koulun alkamisen välille. Ensimmäiset päivät koululla olivat täynnä informaatiota ja uusia ystäviä. Oli hassua puhua heti ensimmäiseksi englantia aamulla. Kirjaimellisesti en saanut sanottua edes yksinkertaisia asioita, koska ajatukset eivät vain pysyneet kasassa. Ystäväni olivat varoitelleet, että ensimmäiset kaksi viikkoa ovat rankimmat, koska kaikki on uutta ja kommunikointi tapahtuu englanniksi. Itse en kärsinyt päänsärystä, mutta oli outoa huomata, miten samaan aikaan kävin ylikierroksilla ja olin todella väsynyt. Luulen ettei koti-ikävä ehtinyt ensimmäisten viikkojen aikana yllättää, koska opiskelijakaverit olivat pitäneet huolta myös vapaa-ajan ohjelmasta. Juhlia riitti varmasti jokaiselle illalle!  Vaihto-opiskelijajärjestö oli myös järjestänyt meille matkan Ikeaan lauantaiksi, sekä vierailun Gränna nimiseen kaupunkiin. Polka-karkit ovat kuulemma Grännasta kotoisin. Taas yksi asia, jonka luulin olevan alun perin suomalainen.  Ensimmäisten viikkojen aikana huomasin todella monia juttuja, (joita itse pidän perin suomalaisena) jotka ovat perin ruotsalaisia. Totta kai olemme kaikki pohjoismaalaisia, mutta silti luulin korvapuustin olevan ennemmin suomalaisten perinneherkku kuin ruotsalaisten. Täällä ollessani olen kuitenkin todennut, että kyllä se vain on ruotsalainen pulla, jokaisesta kahvilasta on mahdollista ostaa korvapuusteja jos vain haluaa.

Gränna oli kaunis pieni kylä. Suomalaisten kavereiden kanssa totesimme sen muistuttavan todella paljon Porvoota, joskin tämä kylä oli suuren järven rannalla. En ottanut paljon kuvia kylästä, sillä vietin suurimman osan vierailuajasta kahvilassa. Ilma oli aika kolea eikä meille ollut kerrottu, että aiomme nauttia ulkoilmasta Grännassa kaksi tuntia. Luulimme ajavamme vain kylän ohi samalla, kun menemme Ikeaan. Kahvila oli kuitenkin erittäin kotoisa ja korvapuusti sekä tee olivat erittäin maukkaita.

Grännan kylä näköalapaikalta

Ikean reissu oli enemmän kuin paikallaan. Minulla ei ollut asunnossani astioita tai muitakaan ruoanlaittovälineitä. Ikeasta sain onneksi ostettua astiat kohtuulliseen hintaan. Ensimmäiset viikot tuntuivat täällä hieman hullunkurisilta. Tuntui kurjalta ostaa kaikki ruoka-aineet, astiat ja kaikki muut perusasiat, mitä elämiseen tarvitsee täältä Ruotsin puolelta. Kotona kaikki olisi ollut valmiina, mutta nyt koin muuttamisen ilot uudestaan ja sain käyttää siihen mukavasti apurahoja, sillä uskokaa tai älkää, Ruotsissa on kalliimpaa kuin Suomessa. En tullut tänne kuitenkaan murehtimaan raha-asioita vaan lupasin itselleni, että lähden jokaiselle reissulle mihin haluan ja nautin jokaisesta hetkestäni täällä antaumuksella. Ainakin tähän asti olen onnistunut siinä.  

Sunnuntaina meille järjestettiin bussikierros Boråsin kaupungin ympäri. Kierroksella sai aika hyvän kuvan myös keskustan ulkopuolisista alueista ja maisemat oli aika hienot!

Se on menoa nyt!

Aika kuluu mahdottoman nopeasti, mutta silti en olisi uskonut, että lähtöpäivä Ruotsiin saapui näin nopeasti. Tuntuu kuin olisin vasta eilen kotoa herännyt miettien, etten voi mitenkään lähteä vaihtoon. Hirveästi muutoksia ja kaikki on kuitenkin niin hyvin täällä kotona. Paniikinomaisesta heräämisestä on kuitenkin jo yli vuosi aikaa ja paniikista ei ole jäljellä pientä hippuakaan. Olen niin kiitollinen itselleni, että olin rohkea ja päätin ottaa uuden haasteen vastaan. Nyt asun ensimmäistä kertaa yksin, ja olen maassa johon en olisi ikinä uskonut muuttavanani. Itseasiassa tänne tullessani matkustin ensimmäistä kertaa yksin lentokoneella kokien samalla ensimmäistä kertaa vaihtolennon ihanuuksia. Matka Suomesta Ruotsiin onnistui todella hyvin, ottaen huomioon, että odotin seuraavaa lentoani Arlandalla yhtä kauan kuin lentoaikani oli yhteensä. Yritin jopa epätoivoisesti harjoitella ruotsia, mikä oli yllättävän helppoa, kun kaikki puhuivat minulle vain ruotsia. En tietenkään ymmärtänyt kaikkea, mutta ainakin yritin.

Lentokentällä minua oli vastassa opiskelijoita yliopistolta, jotka neuvoivat minulle, miten minun kannattaa matkustaa Boråsiin. Boråsissa opiskelijat auttoivat minua löytämään oikean bussin, joka vie asunnolleni. Kaikki olivat niin auttavaisia, että oikeastaan tunsin olevani valmiilla ryhmämatkalla. Harvoin näin helposti pääsee määränpäähän varsinkin, kun itse ei ole selvittänyt miten pääsee perille.

Myös kotipihallani minulle tarjottiin apua.  Ainoa kysymykseni oli, missä on lähin ruokakauppa, mutta lopulta uusi ystäväni auttoi minua löytämään asuntoni, lainasi minulle ensimmäiseksi yöksi tyynyjä, kävi kanssani ruokakaupassa ja lupasi saattaa minut kouluun seuraavana aamuna. Uusi ystäväni halusi varmistaa, että tunnen oloni heti kotoisaksi, vaikka olin ehtinyt olla Ruotsissa vaivaiset viisi tuntia. Ehdin miettiä illan aikana, että murehdin turhaan löydänkö Ruotsista kavereita. Minulla oli jo ensimmäisenä iltana auttavainen ystävä kotona fikailemassa. Tulen käyttämään sanaa fika hyvin usein blogini aikana, sillä minusta sana on aivan mahtava, enkä löydä suomenkielestä sille hyvää vastinetta. Fika tarkoittaa kahvin juomista sekä kahvitaukoa, mutta samalla se sisältää niin monia muita ihania asioita, yhdessäoloa ja ystävyyttä. Täällä kahvinjuonti on erilaisempi kokemus kuin Suomessa, vaikka juommekin kahvia enemmän kuin ruotsalaiset. Kahvin juonti on täällä kokemus, joka jaetaan ystävien ja läheisten kanssa.

Minulla oli myös hieman vaikeuksia löytää asuntoni ruotsalaisten termien takia, sillä sanalle sutterängvåning ei löydy käännöstä suomeksi. Jouduimme siis hetken etsimään kyseistä kerrosta uuden ystäväni kanssa, ennen kuin tajusimme sanan tarkoittavan kellaria. Hetken ehdin jo ajatella, ettei minulla mitään asuntoa olekaan.  Asun siis kellarikerroksessa, jossa minulla on oma terassi ja näkymät ulos. Eli voisin sanoa, että ihan kotoisat oltavat minulla on, täällä ikiomassa 40 neliön asunnossani. 

Ja vielä muutama kuva uudesta kodista. 

Tästä se lähtee

Tämä projekti olisi pitänyt aloittaa jo kauan aikaa sitten. Olen opiskellut Boråsissa reilun kuukauden ja tarkoituksenani oli ikuistaa blogin kautta kaikki kevään aikaiset tapahtumat. Ehtiihän sitä nytkin.

Haluan kuitenkin aloittaa alusta, vaikka joudunkin palaamaan viiden viikon takaisiin seikkailuihin. Ensimmäiset viikot täällä olivat kuitenkin niin jännittäviä, että haluan ikuistaa ne ylös muutenkin kuin kuvien avulla.