Göteborg-Borås

Ja vielä palatakseni helmikuun ihmeelliseen maailmaan, täytyy minun vielä kertoa unkarilaisista syntymäpäivista, Göteborgin reissusta sekä työhaastattelusta.

Olin tosiaan helmikuun lopulla työhaastattelussa, joka pidettiin puoliksi ruotsiksi ja puoliksi englanniksi. Haastattelu koski asiakaspalvelijan virkaa ja työ olisi ollut suurimmaksi osin suomeksi. Työn oli tarkoitus alkaa heti sisältäen kahden viikon koulutuksen ja töitä olisi ollut tarkoitus jatkaa heinäkuun loppuun. Haastattelu meni todella hyvin ja sain sielläkin kehuja ruotsin kielen taidoistani. Haastattelija lupasi soittaa uudestaan ja kutsua minut sekä ystäväni seuraavaan vaiheen haastatteluun. Kerrottakoon kuitenkin jo nyt etten saanut työpaikkaa sillä työntekijän olisi täytynyt jäädä Ruotsiin hieman pidemmäksi aikaa kuin vain heinäkuun loppuun. Silti kokemus oli mahtava ja taas sellainen johon en olisi koskaan uskonut joutuvani. Jälleen kokemusta rikkaampana eteenpäin.

Helmikuun lopulla sain ensimmäisen vieraani Boråsiin. Poikaystäväni tuli käymään hiihtolomallaan täällä ja meillä oli aivan mahtava yhteinen viikko. Kävimme Göteborgissa ja ihastelimme pientä Boråsin kaupunkia. Tuntui ihmeelliseltä miten nopeasti aika olikaan mennyt ja miten yhtäkkiä toinen olikin taas vierellä. Viikko ei kuitenkaan kestänyt ikuisesti, vaan kotiinlähdön aika koitti vähän liiankin pian. 

Olin erittäin kiitollinen ensimmäisestä vieraastani, sillä samalla sain asuntoni yleisilmettä hieman kuntoon. Kaikki asiat mitkä oli ollut vähänkin rempallaan oli hetkessä korjattu. Lämpömittari roikkuu nyt seinällä, eikä siihen tarvittu edes vasaraa, lamput on vaihdettu ja uudet ostettu ja ovien saranat kiristetty. Voi miten sitä arvostaakaan taas aikaa, kun pääsee kotiin eikä itse tarvitse pähkäillä miten tavaroita korjataan. Todella yritin minäkin, mutta hetken pähkäiltyäni päätin, että lämpömittari voi olla pöydälläkin, kun en keksinyt miten sen ripustaa seinälle ilman vasaraa..

Göteborg  

Kevättä ilmassa

Ja kahville oli tietenkin päästävä <3

Borås

Hyvän ystäväni poikakaveri oli samaan aikaan käymässä ja tuntui mukavalta, että oli joku jonka kanssa pystyi jakamaan ikävän olon. Sopivasti sunnuntaille sattui kaverini synttärijuhlat unkarilaiseen tyyliin ja vähintään silloin taas muisti miksi olenkaan täällä. Tarjolla oli monenlaista unkarilaista perinneruokaa ja pakko sanoa, että tuli syötyä enemmän kuin tarpeeksi! Seuraavalle viikolle oli myös luvassa monenlaista menoa, joten suru ei pysynyt puserossa kauaa.

Koko porukka kassassa!

Synttärisankari Panka opetti tekememään origameja!

Hieman uuden ruuan ihmettelyä ennen maistamista. Aina ennen ruokailua täytyy antaa ohjeet, miten ruokaa tulee syödä. Olennainen osa ruokailua täällä, koska jokaisella on aivan omat perinneruokansa :) Kyseinen keitto tuli syödä Crème Fraichen ja kutonkien kanssa. Hyvää oli!