Göteborg-Borås

Ja vielä palatakseni helmikuun ihmeelliseen maailmaan, täytyy minun vielä kertoa unkarilaisista syntymäpäivista, Göteborgin reissusta sekä työhaastattelusta.

Olin tosiaan helmikuun lopulla työhaastattelussa, joka pidettiin puoliksi ruotsiksi ja puoliksi englanniksi. Haastattelu koski asiakaspalvelijan virkaa ja työ olisi ollut suurimmaksi osin suomeksi. Työn oli tarkoitus alkaa heti sisältäen kahden viikon koulutuksen ja töitä olisi ollut tarkoitus jatkaa heinäkuun loppuun. Haastattelu meni todella hyvin ja sain sielläkin kehuja ruotsin kielen taidoistani. Haastattelija lupasi soittaa uudestaan ja kutsua minut sekä ystäväni seuraavaan vaiheen haastatteluun. Kerrottakoon kuitenkin jo nyt etten saanut työpaikkaa sillä työntekijän olisi täytynyt jäädä Ruotsiin hieman pidemmäksi aikaa kuin vain heinäkuun loppuun. Silti kokemus oli mahtava ja taas sellainen johon en olisi koskaan uskonut joutuvani. Jälleen kokemusta rikkaampana eteenpäin.

Helmikuun lopulla sain ensimmäisen vieraani Boråsiin. Poikaystäväni tuli käymään hiihtolomallaan täällä ja meillä oli aivan mahtava yhteinen viikko. Kävimme Göteborgissa ja ihastelimme pientä Boråsin kaupunkia. Tuntui ihmeelliseltä miten nopeasti aika olikaan mennyt ja miten yhtäkkiä toinen olikin taas vierellä. Viikko ei kuitenkaan kestänyt ikuisesti, vaan kotiinlähdön aika koitti vähän liiankin pian. 

Olin erittäin kiitollinen ensimmäisestä vieraastani, sillä samalla sain asuntoni yleisilmettä hieman kuntoon. Kaikki asiat mitkä oli ollut vähänkin rempallaan oli hetkessä korjattu. Lämpömittari roikkuu nyt seinällä, eikä siihen tarvittu edes vasaraa, lamput on vaihdettu ja uudet ostettu ja ovien saranat kiristetty. Voi miten sitä arvostaakaan taas aikaa, kun pääsee kotiin eikä itse tarvitse pähkäillä miten tavaroita korjataan. Todella yritin minäkin, mutta hetken pähkäiltyäni päätin, että lämpömittari voi olla pöydälläkin, kun en keksinyt miten sen ripustaa seinälle ilman vasaraa..

Göteborg  

Kevättä ilmassa

Ja kahville oli tietenkin päästävä <3

Borås

Hyvän ystäväni poikakaveri oli samaan aikaan käymässä ja tuntui mukavalta, että oli joku jonka kanssa pystyi jakamaan ikävän olon. Sopivasti sunnuntaille sattui kaverini synttärijuhlat unkarilaiseen tyyliin ja vähintään silloin taas muisti miksi olenkaan täällä. Tarjolla oli monenlaista unkarilaista perinneruokaa ja pakko sanoa, että tuli syötyä enemmän kuin tarpeeksi! Seuraavalle viikolle oli myös luvassa monenlaista menoa, joten suru ei pysynyt puserossa kauaa.

Koko porukka kassassa!

Synttärisankari Panka opetti tekememään origameja!

Hieman uuden ruuan ihmettelyä ennen maistamista. Aina ennen ruokailua täytyy antaa ohjeet, miten ruokaa tulee syödä. Olennainen osa ruokailua täällä, koska jokaisella on aivan omat perinneruokansa :) Kyseinen keitto tuli syödä Crème Fraichen ja kutonkien kanssa. Hyvää oli!

Fika, fika!

Nyt on pakko todeta, ettei tästä kirjoittamisesta tule yhtään mitään. En ole oikeastaan koskaan pitänyt kirjoittamisesta ja pakko sanoa ettei tämä ole poikkeus. Joten pikakelauksella eteenpäin!

Kerron tässä kirjoituksessa hieman fiiliksiä helmikuulta. Nyt alkaa jo unohtumaan mitä silloin on edes tapahtunut.. ei ihme, kun eletään jo huhtikuuta! No ainakin silloin oli fikailuja, paljon fikailuja ja dinnereitä! Köpiksen reissun jälkeen piti hengähtää hetki. Ei vain jaksanut tehdä mitään pariin päivään. Mutta heti kun energia palasi takaisin kroppaan vietinkin ensimmäisen oikean ruotsipäiväni. Siis päivän milloin oikeasti puhuin ruotsia. Keskiviikoksi minulla oli kunnia mennä ruotsin kielen kokeeseen. Olin kiinnostunut ottamaan seuraavaan jaksoon ruotsin kielen jatkokurssin, jonka vuoksi minun kielitaitoni joutui testiin. Opettaja piti minulle haastattelun ruotsiksi, jossa minun täytyi kertoa hieman itsestäni ja kertoa miksi olen Ruotsissa. Koe meni todella hyvin, vähän liiankin hyvin, sillä opettajan mielestä tuleva kurssi tulisi olemaan minulle liian yksinkertainen. Kuulemma osaan puhua niin hyvin ruotsia ettei jatkokurssista ole minulle mitään hyötyä, tulisin vain pitkästymään siellä. Huh! En olisi koskaan uskonut kuulevani tuollaista kommenttia, sillä viimeisimmät muistot ruotsin kielen osaamisestani ovat opettajien rustailemat punaiset tekstit kirjoittamiini teksteihin ja maininnat siitä, ettei puheeni noudata minkäänlaista kielioppia ja sitä on erittäin vaikea ymmärtää. Meinasin pirauttaa itkut kun ensimmäistä kertaa elämässäni joku kehui ruotsin kielen taitoani. Eikä kerta ole jäänyt viimeiseksi.

Ennen koetta soitin puhelun työhaastattelusta. Kuulin tuttavaltani, että eräs vaatetusalan yritys etsii suomenkielen osaajia asiakaspalveluun. Ruotsin kieli olisi osattava, mutta kaikki vakuuttelivat, että opin kielen todella nopeasti. Noh eihän siinä sitten muuta kuin haastattelupäivämäärä ylös ja äkkiä opettelemaan ruotsia!

Samaiselle illalle sattuikin sopivasti ensimmäinen Tandem kielikurssitapaaminen. Tapaamisten tarkoituksena on, että jokainen voi mennä paikan päälle opiskelemaan kieliä ja tutustua ihmisiin, jotka toivoisivat oppivan samaa kieltä. Minä menin paikan päälle tietenkin oppiakseni ruotsia. Olin illasta hyvin innoissani sillä tapasin siellä ihmisiä joiden kanssa oikeasti puhuin ruotsia! Ja kaikki heistä olivat henkilöitä, joita en ollut koskaan tavannut. Päänsärky oli illan jälkeen todella mojova, mutta en tiedä milloin viimeksi olen kokenut saman onnistujan fiiliksen kuin kyseisenä päivänä. Tuntui kuin olisin ylittänyt itseni ja rikkonut kaikki odotukset, joita minulla oli omasta osaamisestani.

Yhteen päivään sisältyi siis puhelu työhaastattelusta (englanniksi), koe ruotsiksi (jossa sain kuulla olevani liian taitava ruotsin kielen puhuja), ja ilta uusien ruotsalaisten ystävien kanssa käyttäen koko illan ruotsin kieltä. Välillä minusta tuntuu täällä kuin päivässä tapahtuisi enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja. Mutta pakko sanoa, että tuon illan jälkeen olin enemmän kuin väsynyt, mutta niin innoissani!!

Samaisella viikolla meillä oli ensimmäinen koti-illallinen, romanialaista perinneruokaa. Vaihtojakson parhaita puolia on tutustua uusiin kulttuureihin ja tietenkin uusiin ruokiin. En muista enää ruokien nimiä, mutta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kuukauteen mahtui myös ystävänpäivä fika itävaltalaisen ystäväni luona, sekä fikailua norjalaisten ystävieni luona. Ruoka ei maistu koskaan niin hyvältä kuin silloin kun sen saa jakaa rakkaiden ystävien kanssa <3

Mutta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

Romanialainen illallinen:

Alkupala

Pääruoka

Jälkiruoka

Ystävänpäivä fika <3

suklaista

Itävaltalaista

Hyvää seuraa <3

Nojalainen/ Turkkilainen fika

Suolaista

Makeaa

Kävimme myös unkarilaisen ystäväni kanssa Boråsin eläintarhassa. Ilma oli vielä hieman kylmä, mutta kierros oli todella jännittävä. Kummalista, etten ollut aikaisemin nähnyt kirahveja, norsuja, simpansseja tai orankeja, mutta ainoat muistoni eläintarhasta ovat Korkeasaaresta, joten ei ihme. Ostin kausikortin, joten voin vierailla eläintarhassa niin usein kuin haluan. Eli ei muuta kuin kesäkautta odottamaan!

Borås Zoo

Paikalla oli uusia tulokkaita, kirahvi- ja orankiperhe olivat saaneet uusia tulokkaita talven aikana. Norsuvauva olikin jo vanhempi tulokas ja innokas touhuamaan, emo sai pitää pikkuista visusti silmällä :)