Siitä on taas aikaa kun viimeksi kirjoittelin ja silloin
nimenomaan lupasin itselleni, että päivitän blogin ajan tasalle. Näin ei
kuitenkaan tapahtunut vaan olen edelleen tammikuun tapahtumissa. En halua
jättää mitään tärkeää tarinaa väliin, sillä haluan pitää tätä blogia myös omana
matkapäiväkirjanani. Eli palatkaamme aikaan, tammikuun loppuun, jolloin olin
suomalaisten koulukavereideni kanssa Köpiksessä…
Olimme sopineet jo viime vuoden puolella kurssimatkan köpikseen
ja matka sattui sopivasti oman vaihtojaksoni päälle. Matka ei haitannut yhtään,
sillä Boråsista pääsi todella näppärästi junalla Kööpenhaminaan. Junaa täytyi
kuitenkin vaihtaa Alvestassa ja vaihto-aikakin oli mukavat kolme tuntia. Ensimmäisistä
kahdesta viikosta uupuneena osasin kuitenkin nauttia ajastani karulla Alvestan
asemalla. Istuin kokonaiset kaksi tuntia aseman penkillä tuijottaen seinää. En
muistanutkaan miten ihanaa on vain olla hetki tekemättä yhtään mitään. Silloin
tajusin kunnolla, miten kiireiset viimeiset kaksi viikkoa olivat olleet ja
miten väsynyt todella olin. Teki hyvää levätä hetki ja ladata akkuja Köpiksen
nähtävyyksiin.
Kööpenhaminassa meidän oli tarkoitus nähdä Tekstiilialan
messuja ja tutustua Köpiksen nähtävyyksiin. Päiviä oli kuitenkin vain neljä,
joten nähtävyyksiä ei paljon ehtinyt näkemään. Onneksi minulla on vielä helpot
yhteydet Tanskaan ja uusi reissu on jo suunnitteilla. Messut olivat todella
upeat ja myös kaupungilla oli paljon nähtävää. Ensimmäisenä mieleen jäivät
kuitenkin buffetit, joita tarjoiltiin joka ravintolassa. Buffet ruoka oli kaikkein
halvin ja neljän päivän aikana sai ladattua hyvän varaston takaisin Ruotsiin.
Ruotsissa odotti taas niukka ruokavalio näkkileipineen. Luulin ettei
näkkileipään vain voisi kyllästyä, mutta nyt kahden kuukauden jälkeen on pakko
myöntää, että olisi kiva syödä jotain muutakin. Eli ei muuta kuin ruokakauppaan etsimään,
jotain muuta yhtä luovaa ruokaa.
Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja niitä otinkin
aika paljon reissun aikana. Onnistuin kuitenkin rikkomaan puhelimeni matkan
aikana vaihtaessani sim-korttia puhelimesta toiseen, joten kuvat jäivät
puhelimen loukkuun. Onneksi tytöt kiikuttivat puhelimen Suomeen ja jäin
odottamaan sen saapumista Ruotsiin samalla kun ensimmäinen vieraani saapui Boråsiin.
Nyt aikaa on kuitenkin kulunut sen verran, että puhelin ja kuvat ovat taas
minulla.
Katukuvaa Kööpenhaminasta
2OR+BYYAT
Pääsimme seuraamaan muotinäytöstä.
Viimesen illan kunniaksi herkuteltiin jälkiruokien kanssa :P
Legokaupassa oli käytävä!
Paluumatka Köpiksestä Ruotsiin tuntui aika pitkältä.
Kokonais matka-aika oli kahdeksan tuntia ja tunsin olevani väsynyt vielä monta
päivää reissun jälkeen. Paluumatkalla edessäni oli taas pitkä vaihtoaika
Alvestassa ja tällä kertaa päätin etsiä mukavan kahvilan, jonka olin bongannut
netistä. Löysin mitä ihanimman kahvilan Alvestan keskustasta ja tilasin
tietenkin teetä ja korvapuustin. Kahvilassa istuessani tunsin ensimmäistä
kertaa koti-ikävää. Mietin, että äitini olisi haltioissaan jos hän olisi ollut
kyseisessä kahvilassa, sillä kahvila oli erittäin tunnelmallinen, kotoisa sekä
rauhallinen. Minun lisäkseni kahvilassa oli vain lapsiperhe ja kaksi ystävystä,
joten sain jälleen viettää aikaani Alvestassa rauhassa. Koti-ikävä todellakin
iski ja laitoin vanhemmilleni kuvan kahvilasta, sillä halusin jakaa hetken
heidän kanssaan. Myös pienet lapset nähdessäni oma veljenpoikani tuli mieleen
ja vasta tuossa kyseisessä kahvilassa tajusin, etten tule pääsemään kotiin
ennen kesää. Koti-ikävä ei kestänyt onneksi kauaa ja vanhempien lähettämä
kommentti lämmitti mieltä todella paljon. Sain kuulla, että veljenpoikanikin oli
juuri samaiseen aikaan mummolassa hoidossa, joten terveiseni meni kaikille
perille. Boråsin kotiin päästyäni olo oli jo paljon parempi. Oli kuitenkin
mielenkiintoista huomata, että minulla kesti kaksi viikkoa tajuta,
ettei kotiin ole menemistä vielä neljään kuukauteen.
Cafe St. Clair, Alvesta. Ihana pieni ja tunnelmallinen kahvila, suosittelen lämpimästi!
