Punchen kommer!!

Tässä sitä nyt ollaan. Kesäkuun ensimmäinen päivä, ja vaihtoa jäljellä enää viikko. VIIKKO! Mihin aika on oikein hävinnyt? Viiden kuukauden aikana olen saanut kokea uskomattomia hetkiä ja tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin. Samalla olen saanut kokea miltä tuntuu asua ulkomailla ja aivan yksin. Sen verran kokemusta olen kerryttänyt, etten vain pysty sanomaan olevani ulkomailla kun olen Ruotsissa. Ruotsi on nyt toinen kotini ja oikeastaan minusta tuntuu kuin olisin asunut koko ajan Suomessa, mutta vain vähän kauempana perheestäni. Kokemus on ollut sanoinkuvaamattoman opettavainen. Tunteet alkavat olla pinnassa, kun ensimmäiset hyvästit on täytynyt jo jättää ja omakin kotiinlähtö häämöttää nurkan takana. Nyt kuitenkin hieman muistelua mitä toukokuun aikana ehti tapahtua.

Koin ensimmäisen ruotsinkielisen puhelinkeskusteluni vappuaattona, tai siis Valborgsmässoaftonina. Ruotsalaiset eivät juhlia vappua vaan kevään saapumista. Ruotsalainen ystäväni soitti ja kutsuin minut grillaamaan hänen ystäviensä kanssa. Tilaisuus oli minulle ainutlaatuinen ja olin enemmän kuin onnellinen, että sain jakaa kokemuksen kahden vaihtari ystäväni kanssa. Kävimme Annelundsparkenilla katsomassa kokkoa ja kuuntelimme perinteisen kevätpuheen. Iltaa jatkoimme uuden ruotsalaisen ystävämme luona ja tutustuimme juomalaulujen salaisuuksiin. ”Punchen kommer” ja helan går olivat omat lempparini ja etenkin helan går yllätti, sillä laulamme samaa laulua rapujuhlien aikana Suomessa. Hauskaa oli ja oli mukava huomata miten omistautuneita ruotsalaisetkin ovat kahvin juonnissa. Viimeiset kahvikupit juotiin klo 22.

Opiskelua on riittänyt toukokuun aikanakin ja välillä on vain tuntunut, etteivät ajatukset pysy kasassa. Varsinkin ruotsin kielen kanssa olen kohdannut monenlaisia mäkiä ja esteitä. Jonain päivinä on tuntunut, etten ole ymmärtänyt ruotsia ollenkaan ja seuraavana päivänä olen tavannut ihmisiä, jotka ovat luulleet minun olevan ruotsista, koska puhun ruotsia niin hyvin. Verrattuna englannin kieleen ruotsin osaamiseni ei ole vielä täydellistä, mutta minusta tuntuu että olen saavuttanut oman tavoitteeni jonka itselleni lupasin tänne tullessa. Ruotsin kieli ei ole minulle enää ongelma.

Onneksi opiskelujen oheen olen ehtinyt nähdä ystäviä ja nauttia ihanista kesäpäivistä, joita meillä on ollut koko kuukauden ajan.  Perheenikin ehti käydä täällä kuun alussa ja oli aivan mahtavaa näyttää Boråsia heille ja kertoa mitä olen täällä kokenut. Jatkakaamme kirjoittelua toukokuun tapahtumista vielä joku toinen päivä.