torstai 11. joulukuuta 2014

Suomi-ruotsi-suomi sanakirjaa tarvitaan(ko)




Tuntuu hullunkuriselta palata ajassa taaksepäin puoli vuotta, mutta haluan vielä itselleni muistoksi kirjoituksen viimeisen kuukauden tapahtumista vaihdossa. Kerron millaista oli palata kesäkuussa takaisin Suomeen ja miten nopeasti viimeinen kuukausi Ruotsissa kului. Valmistumisen lähestyessä Ruotsin muistot ovat vielä vahvemmin mielessä kuin aikaisemmin.


Viimeisen viikot Ruotsissa menivät mahdottoman nopeasti. Muihin vaihto-opiskelijoihin verrattuna toukokuu oli minulle erittäinen kiireinen kurssin takia, jonka opiskelin ruotsiksi. Kurssissa oli haastetta, jota kaipasin ja niin paljon enemmän, mitä en edes osannut odottaa. Kuten aikaisemmin jo kerroinkin, kurssi oli hyvin kattava ja työläs. Itseäni pelotti eniten ruotsiksi tehtävä koe sekä ryhmätyöhön liittyvä esitys. Kokeen koittaessa olin helpottunut sillä olin saanut opettajalta luvan käyttää suomi-ruotsi sanakirjaa kokeessa. Ruotsalaiset ystäväni olivat myös auttaneet minua kokeeseen lukemisessa. Pidimme kyselytuokion yhdessä, jossa pohdimme yhdessä käsitteitä ja mitä ne tarkoittavat. Kokeeseen mennessä olin todella hermostunut, mutta olin varma, että olin tehnyt kaiken mahdollisen mitä voin. Koepäivänä matkaan tuli kuitenkin mutkia, sillä kokeen vahdeille ei ollut ilmoitettu, että saan ottaa sanakirjan mukaan kokeeseen. Vahdit naureskelivat minulle ja luulivat, että vitsailen tarvitsevani sanakirjaa, sillä he luulivat minua ruotsalaiseksi! Yleensä olin otettu jos joku kehui hyvää ruotsinkielentaitoani, mutta sillä hetkellä yritin hädissäni selittää, että tarvitsen todella sanakirjan. Kestävä kehitys kokeen aiheena ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Lopulta sain sanakirjan mukaani ja suoriuduin kokeesta kunnialla läpi. Jännittävän kokeen lisäksi minulla oli vielä meneillään kaksi ryhmätyötä, joista toinen oli ruotsisksi. Koko kurssin ajan ystäväni olivat todella auttavaisia ja minusta oli ihanaa nähdä miten tiimihenki pelasi ryhmässämme todella tehokkaasti. Esitelmä oli toinen jännityksen aihe. Olin kurssilla aikana ainoa vaihto-opiskelija ja minun oli tarkoitus mennä esittelemään ryhmätyömme muun ryhmän kanssa 80 ruotsalaisen eteen. Kyseinen tilanne oli ainoa, jolloin todella toivoin, etten olisi opiskellut koko kurssia, sillä jännitys oli niin suuri. Esitys meni kuitenkin erittäin hyvin ja sain kiitosta tunnin jälkeen siitä miten hyvin osaan jo ruotsia. Myös ystäväni päivittelivät kahvipöydässä, miten nopeasti olin päässyt ruotsinkieleen kiinni ja pystyin jo sujuvasti fikailemaan ruotsiksi ystävien kanssa.

Kaiken kiireen keskellä onneksi ehdin nähdä vaihto-ystäviänikin ja vietimme aurinkoisia päiviä Kypegårdenin rannalla ja nautimme alkukesän lämmöstä. Osallistuimme myös tekstiilikoulun avajaisiin ja söimme jäätelöä Viskanin portailla. Kiireen jälkeen oli myös ihana reissatta läheisimpien ystävieni kanssa Norjaan, Suomeen ja Viroon. Reissu oli ihana palkinto kaiken kiireen jälkeen.


Erittäin sosiaalisen elämän jälkeen paluu Suomeen tuntui hieman shokeeraavalta ja olin onnellinen ajatuksesta, että harjoittelu alkaisi pian. Vaihto-aika oli elämäni parhaimpia kokemuksia, jollaista ei voi rahalla saada. Vielä puolen vuoden jälkeenkin kaikki tuntuu kuin eiliseltä. On ollut myös ilo huomata kuinka paljon uusia ystäviä matkalta tarttui mukaan. Itävalta on jo kouluttu erittäin perusteellisesti läpi ja seuraavana vuorossa on Saksa tai Englanti. Kaiken kokemani jälkeen en malta odottaa uusia seikkailuja. <3    





Tallinna

Helsinki


Oslo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti