Taas aikaa on kulunut enemmän kuin tarpeeksi ja vaihtoa on
jäljellä enää neljä viikkoa, neljä viikkoa!! En tajua mihin aika on hävinnyt,
mutta ainakin sen verran on ollut tekemistä, että blogin kirjoittaminen on
unohtunut kokonaan. Jatketaan siis siitä mihin viimeksi jäätiin, maaliskuun pieneen
koti-ikävään ja uusiin jännittäviin seikkailuihin mitä tuleman piti.
Ystävät, he ovat ne jotka tekevät tästä vaihtoajasta aivan
erityisen ja ilman heitä koti-ikäväkin olisi jäänyt kummittelemaan kauaksi
aikaa. Onneksi meillä oli heti suunnitteilla hienot juhlat joiden aikana minun
ja suomiystävieni oli mahdollista yhdistää ystävät täällä ja suomalaisten tapojen mukaisesti.
Päätimme järjestää suomi-synttärit! Minun syntymäpäivääni oli vielä kauan
aikaa, mutta en olisi koskaan saanut järjestettyä yhtä ihania juhlia yksin!
Pakko sanoa, että kyseiset juhlat olivat yhdet parhaimmista ja saimme aikaan
oikean suomalaisen juhlatunnelman. Kukaan ei halunnut lähteä baariin, koska
juhlissa oli niin mukavaa, juomat ja ruoka loppuivat kesken ja kukaan ei olisi
halunnut lopettaa juhlia ja lähteä kotiin. Mitä muuta juhlilta voit odottaa tai toivoa?
Tarjosimme suomalaisia herkkuja, mokkapaloja, suomalaisia karkkeja, salmiakkia,
coctail-tikku naposteltavia ja tietenkin salmiakkivodkaa! Juhlat olivat
menestys ja oli ihana jatkaa oleskelua täällä Boråsissa juhlien jälkeen.
Viikonloppuun mahtui jälleen romanialainen tyttöjen ilta, jossa pääosassa olivat ihanat leivonnaiset ja muut sokeriherkut.
Kirjaimellisesti söimme sokerisia ruokia kahdeksan tuntia putkeen ja sen
jälkeen oli aivan ihanaa kikattella ja ihmetellä kuka ruuat oikein söi. Tyttöjen illat ovat ihania <3.
Sunnuntaina meillä oli vielä brasilialainen iltapäivä, jolloin saimme maistella
suurella porukalla brasilialaisia herkkuja ja kuunnella brasilialaista musiikkia. Sunnuntaina ilmakin suosi meitä ja saimme nauttia ensimmäisestä todella lämpimästä päivästä. Aivan kuin brasilialaiset olisivat tilanneet auringon ja lämmön meille omasta kotimaastaan. Mitä muuta oikeastaan voi sanoa
kuin viikonloppu oli jälleen omistettu ruualle. Viikonlopun aikana sain todella
tutustua eri kulttuurien tapoihin ja juuri se on parasta koko vaihdossa, oppia
huomaamaan millaisia eroja meillä on keskenään, vaikka olemmekin niin
samanlaisia. On niin suuri rikkaus tuntea ihmisiä eri maista.
Loppu kuukausi meni oikeastaan kokeisiin lukiessa ja
ensimmäisen ruotsalaisen tentin tekemiseen. Ruotsalaiset ovat ylittäneet
virallisuudet koetilanteissa. Pakko sanoa, että koetilanne jännitti jopa
enemmän kuin itse koe. Koesali johon täytyi tulla paikalle VÄHINTÄÄN puoli
tuntia ennen kokeen alkua oli hyvin virallinen ja ihmetystä herätti myös fakta, että koululla on tosiaan sali, joka on omistettu pelkästään kokeiden tekemiselle. Ilmoittautumisen jälkeen koehuoneesta ei saanut poistua muulloin kuin
kokeen jälkeen. Kokeeseen oli täytynyt ilmoittautua vähintään viikkoa
aikaisemmin. Henkilökortin tietoja vastaan saimme viivakoodin ja värillisen
pahvikortin joka kertoi minne luokassa sai istua. Viivakoodin perusteella opettaja
tarkistaisi kokeen eikä tulisi näkemään kuka kokeen on oikeastaan tehnyt. Koepaperiin
oli kiellettyä kirjoittaa nimeään, sillä opettaja ei todellakaan saanut olla
tietoinen kenen koetta hän korjaa. Kun kokeen oli tehnyt, koe täytyi palauttaa
viivakoodin kanssa ja kokeeseen kirjattiin allekirjoituksen kera milloin koe
oli palautettu. Tuntui kuin olisin ollut ylioppilaskirjoituksissa jälleen! Myös vessassa käynti oli ratkaistu
mielenkiintoisesti. Tenttiluokassa oli omat vessat, joissa oli ajateltu
kokeentekijöitä huolella. Vessassa ei ollut kunnollista valaistusta, tai oikeastaan. vessassa ollut valaistusta ollenkaan. Valaistuksessa oli ajateltu,
että lunttaamisen tulisi olla mahdotonta vessakäynnin aikana. Sen verran pimeää
vessassa oli, etten itse meinannut uskaltaa lukita ovea pelätessäni, että lukitsen itseni vessaan enkä löydä enää lukkoa. Pakko sanoa että tenttikokemus
oli hupaisa!
Jakson päättyessä jokainen oli todella väsynyt ja odotimme
innolla risteilymatkaa Riikaan jossa voisimme rentoutua ja nauttia
vapaa-ajasta. Sen kyllä teimme! Riika oli ihana, varsinkin kun paikallinen oli
johdattamassa meitä parhaille ruokapaikoille ja vanhaan kaupunkiin näkemään
kaikki parhaat nähtävyydet. Mitä muuta kaupunkipäivältä voisikaan toivoa? Ilma
oli loistava ja seura täydellistä. Kuvat kertovat jälleen enemmän kuin tuhat
sanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti