Se on menoa nyt!

Aika kuluu mahdottoman nopeasti, mutta silti en olisi uskonut, että lähtöpäivä Ruotsiin saapui näin nopeasti. Tuntuu kuin olisin vasta eilen kotoa herännyt miettien, etten voi mitenkään lähteä vaihtoon. Hirveästi muutoksia ja kaikki on kuitenkin niin hyvin täällä kotona. Paniikinomaisesta heräämisestä on kuitenkin jo yli vuosi aikaa ja paniikista ei ole jäljellä pientä hippuakaan. Olen niin kiitollinen itselleni, että olin rohkea ja päätin ottaa uuden haasteen vastaan. Nyt asun ensimmäistä kertaa yksin, ja olen maassa johon en olisi ikinä uskonut muuttavanani. Itseasiassa tänne tullessani matkustin ensimmäistä kertaa yksin lentokoneella kokien samalla ensimmäistä kertaa vaihtolennon ihanuuksia. Matka Suomesta Ruotsiin onnistui todella hyvin, ottaen huomioon, että odotin seuraavaa lentoani Arlandalla yhtä kauan kuin lentoaikani oli yhteensä. Yritin jopa epätoivoisesti harjoitella ruotsia, mikä oli yllättävän helppoa, kun kaikki puhuivat minulle vain ruotsia. En tietenkään ymmärtänyt kaikkea, mutta ainakin yritin.

Lentokentällä minua oli vastassa opiskelijoita yliopistolta, jotka neuvoivat minulle, miten minun kannattaa matkustaa Boråsiin. Boråsissa opiskelijat auttoivat minua löytämään oikean bussin, joka vie asunnolleni. Kaikki olivat niin auttavaisia, että oikeastaan tunsin olevani valmiilla ryhmämatkalla. Harvoin näin helposti pääsee määränpäähän varsinkin, kun itse ei ole selvittänyt miten pääsee perille.

Myös kotipihallani minulle tarjottiin apua.  Ainoa kysymykseni oli, missä on lähin ruokakauppa, mutta lopulta uusi ystäväni auttoi minua löytämään asuntoni, lainasi minulle ensimmäiseksi yöksi tyynyjä, kävi kanssani ruokakaupassa ja lupasi saattaa minut kouluun seuraavana aamuna. Uusi ystäväni halusi varmistaa, että tunnen oloni heti kotoisaksi, vaikka olin ehtinyt olla Ruotsissa vaivaiset viisi tuntia. Ehdin miettiä illan aikana, että murehdin turhaan löydänkö Ruotsista kavereita. Minulla oli jo ensimmäisenä iltana auttavainen ystävä kotona fikailemassa. Tulen käyttämään sanaa fika hyvin usein blogini aikana, sillä minusta sana on aivan mahtava, enkä löydä suomenkielestä sille hyvää vastinetta. Fika tarkoittaa kahvin juomista sekä kahvitaukoa, mutta samalla se sisältää niin monia muita ihania asioita, yhdessäoloa ja ystävyyttä. Täällä kahvinjuonti on erilaisempi kokemus kuin Suomessa, vaikka juommekin kahvia enemmän kuin ruotsalaiset. Kahvin juonti on täällä kokemus, joka jaetaan ystävien ja läheisten kanssa.

Minulla oli myös hieman vaikeuksia löytää asuntoni ruotsalaisten termien takia, sillä sanalle sutterängvåning ei löydy käännöstä suomeksi. Jouduimme siis hetken etsimään kyseistä kerrosta uuden ystäväni kanssa, ennen kuin tajusimme sanan tarkoittavan kellaria. Hetken ehdin jo ajatella, ettei minulla mitään asuntoa olekaan.  Asun siis kellarikerroksessa, jossa minulla on oma terassi ja näkymät ulos. Eli voisin sanoa, että ihan kotoisat oltavat minulla on, täällä ikiomassa 40 neliön asunnossani. 

Ja vielä muutama kuva uudesta kodista.